Kuoksun kappelin historia

Vuosina 1955-56 alkoi keskustelut sopivista toimitiloista lestadiolaisille seuroille. Kylässä ei ollut yhtään sellaista. Ainoa käytettävissä oleva rakennus oli kylän koulu. Lauantaina 1. kesäkuuta 1957 kun lestadiolaisten suurseurat oli pidetty vanhassa koulussa, kerättiin kolehti kylän tulevalle rukoushuoneelle.

Tarjous ostaa kylän vanha koulu hylättiin kyläläisten taholta, koska kouluhallitus oli luovuttanut koulurakennuksen kylän nuorille urheiluun, voimisteluun ja muihin toimintoihin. Sen sijaan ehdotettiin uuden talon rakennusta kylän yhteisille maille koulun lähettyville. Jopa kylän nuoret pitivät tästä ehdotuksesta ja olivat halukkaita auttamaan. Toimikunta valittiin ja kokoonkutsujaksi valittiin kirkkoherra Kuno Åberg. Muut jäsenet olivat   Fredrik Kinnula, Albin Fors, Erik Fors, Miljana Fors, Edvin Björkenäs, Emma Fors, Emil Isaksson, Helmer Kruuka
ja William Fors. Nyt kun johtokunta oli perustettu aloitettiin rukoushuoneen rakentamisen valmistelut. 16 kesäkuuta oli varojen keräystyö tehostunut, piirustukset oli laadittu ja kyläyhteisö oli lahjoittanut tontin. Kyläläiset olivat lahjoittaneet hirret ja sahanneet ne valmiiksi ja perusta oli valmistettu jo edellisen vuoden syksyllä.

Rukoushuone rakennettiin vuonna 1959 vapaaehtoisten voimilla paitsi että kesällä palkattiin kaksi henkilöä rakennuspuuhiin. Rakennuskustannukset nousivat 21 151 kruunuun. Kirkkoherra Kuno Åberg vihki rukoushuoneen vuonna 1959 Junosuandossa olevan kirkkoherran Manfred Wissin ja papiston apulaisen Iivari Leskisen avustamana. Rukoushuoneen saamista lahjoista voi mainita seuraavat: kaksi kynttilänjalkaa vanhasta hopeasta. Nämä oli rouva Maria Zakrisson Vittangista lahjoittanut. Alttariliinan ja antependiumin (alttarivaate) oli neiti Edith Hansson Vittangista neulonut ja lahjoittanut, sekä valaisimia jotka Vittangin seurakunta lahjoitti. Kuoksun rukoushuonetta ei käytetä pelkästään kirkon jumalanpalveluksiin vaan myös lestadiolaisten seuroihin, pyhäkoulun toimintaan ja kirkon työryhmien kokouksiin. Myös maallisempia kokouksia kuten kyläyhteisön kokouksia, opintokerhoja ja muita sellaisia kokoontumisia pidetään rukoushuoneella. Vuonna 1985 vaihdettiin penkit isossa salissa uusiin tuoleihin. Vuonna 1995 tilattiin kello Bergholtzin kellovalimosta Sigtunasta.

Mutta vasta vuotta myöhemmin alettiin valmistella yksittäisen kellotapulin rakentamista. Tage Tornlund huolehti piirustuksien laatimisesta ja tapulin paikan valitsemisesta. Vuonna 1996 valettiin perusta ja hirret puhdistettiin kaarnasta. Keväällä 1997 palkattiin kaksi rakennustyöläistä Vittangista, Karl Ivan Jakobsson ja Bengt Engström, rakentamaan kellotapulia, joka valmistui viikkoa ennen juhannusta samana vuonna. Kellotapulin maalauksesta vastasivat nuoret Nina Nicklasson ja Anneli Johansson. Vapaaehtoisia työpanoksia on tullut monelta taholta: Gunnar Solhall ja Hilding Johansson ovat ajaneet soraa, valaneet tukipuut sekä lahjoittaneet puutavaran kellotapuliin. Avustuksia on tullut myös Kirunan seurakuntayhdistykseltä, Kuoksun kukkasäätiöltä ja kylän kirkolliselta työryhmältä. 2. elokuuta 1997 kokoontui satakunta kyläläistä ja myös ulkokyläläisiä juhlalliseen kellotapulin vihkimistilaisuuteen. Ilo oli suuri kuunnella kellojen soittoa Kuoksun kylässä. Vihkimisen toimitti rovasti ja Vittangin seurakunnan kirkkoherra, Olle Hjortstorp. Myös virkaa toimittava kirkkoherra Helge Stålnacke ja diakoni Birgitta Hjortstorp puhuivat vihkimistilaisuudessa. Raamatuntekstit lukivat kirrkoväärtit Maj-Britt Solhall, Emil Isaksson ja vahtimestari Hilding Johansson, sekä kirkkoneuvoston puheeenjohtaja Thore Klippmark.  

sekä rovasti   

Seuraava teksti on kaiverrettu kelloon:

GUD LÅT DENNA KLOCKA FÖRKUNNA DITT NAMNS LOV

(vapaa käännös) JUMALA ANNA TÄMÄN KELLON JULISTAA SINUN NIMESI YLSITYSTÄ

Henny Liljala kirjoitti tapahtuneesta:

"Kyrkklockans klang den ljöd vid Kuoksu kapell en lördag i augusti. Och folket hade kommit att taga emot prosten med fru och Eva. Och orgelbrus och psalmer som sjöngs och livet var härligt att leva. Och klar låg viken vid Torne älv, hela kapellets stod där och lyste. Som en brud så fin, och solen den sken. Och blommorna som lyste på åker ren, vad kan man önska sig mer."

(Vapaa käännös)” Eräänä lauantaina elokuussa kaikui kirkonkellon sointu Kuoksun kappelilla.Ja kansaa oli tullut ottamaan vastaan rovastia ja hänen rouvaansa Evaa. Ja urkujen kohina ja virret joita laulettiin ja livet oli ihanaa. Ja kirkkaana loisti lahti Torniojoessa, koko kappeli seisoi siellä ja loisti. Kuin morsian kaunis, ja aurinko paistoi. Ja kukat loistivat pellon puhtaaksi, voiko elämältä enempää pyytääkään.”  

Kirkkoherra ja Rovasti Olle Hjortstorp kirjoittaa päivästä:  

Nu vår klocka ljuder ut över Torneälvens stränder och till gudstjänst bjuder både kuoksubor och deras fränder. Om klockans klang ibland hörs dov, så glöm ej bort dess inskription: "Gud, låt denna klocka förkunna ditt namns lov". Så lyssnar vi till klockans ton vid helgmålsbön och gudstjänstid och själen får den rätta ron. Tack alla ni i Kuoksu! För ansvar som har tagits. Nu klockklang når till hemmen där ni bor. Guds lov nu klockan sjunga skall och toner hörs utöver älvens vatten, ja, över skog med gran och tall förkunnar ljusets seger över natten.
Olle Hjortstorp präst i Vittangi församling, 1964-1965 och 1992-1995.

Nyt kellomme kaikuu yli Torniojoen rantojen ja kutsuu kuoksulaisia ja heidän ystäviään jumalanpalvelukseen. Jos kellon sointu joskus vaimeammin kuuluu, älä unohda tekstiä joka siihen on kaiverrettu: ”Jumala anna tämän kellon julistaa sinun nimesi ylsitystä”. Niin kuuntelemme kellon soittoa pyhän alkamisen rukoushetkellä ja jumalanpalvelusaika ja sielu saavat oikean soinnun. Kiitos teille kaikille kuoksulaisille! Kiitos vastuusta jonka olette ottaneet. Nyt kellon sointu ulottuu koteihinne. Jumalan ylistystä kello laulaa ja soinnut kuuluvat joen yli, jaa, yli kuusimetsien yli mäntyjen julistaa tämä kello sanomaa valon voitosta.