Lannavaaran muistokirkon historia


Lannavaaran muistokirkko tai prinsessa Eugenien muistokirkko on täysruotsalainen luomus, keltaisine sinineen ja sinisine ovineen. Itse Lannavaaran kylä perustettiin vuonna 1870. ”Lapin lähetyksen ystävät” –niminen järjestö perustivat helmikuussa vuonna 1883 Lannanvaaran koulun jossa oli tarkoituksena esimies Johannes Roosin johdolla opettaa ja hoitaa saamelaislapsia. Itse lastenkoti perustettiin prinsessa Eugenien toimesta ja vihittiin vuonna 1888. 1880-luvun loppupuolella hän lähetti lähetystyötekijä August Lundbergin Lannanvaaran. Samainen Lundberg oli sitä mieltä että kylään pitäisi rakentaa kirkko prinsessa Eugenien muistoksi ja kunniaksi. Loppiaisena 1934 Piispa Olof Bergqvist vihki prinsessa Eugenien muistokirkon.  Ruotsin lähetysseura Tukholmassa oli muistokirkon edunvalvoja vuoteen 1954 saakka. 1950-luvun alussa tahtoi Ruotsin Lähetysseura lahjoittaa muistokirkon Vittangin seurakunnalle mutta kirkkovaltuusto oli lahjoitusta vastaan kohtaan. Tämän vuoksi heräsi ajatus siitä että Lannavaaran kylä itse jollakin tavalla ottaisi vastuun kirkosta. Tämä johti sen säätiön perustamiseen, joka oli halukas ottamaan vastaa kirkon kaikkine kalusteineen.  Ruotsin Lähetysseuran johtokunnan mukaan tästä päätettiin vuonna 1954 20. huhtikuuta ja 28. marraskuuta se toteutettiin.

Lannavaaran muistokirkon säätiö perustettiin kokouksessa 28. helmikuuta vuonna 1954, piispa Jonzonin johdolla ja sinä samana päivänä muistokirkko luovutettiin vastavalitulle säätiölle. Johtokuntaan valittiin: Puheenjohtaja kirkkoherra Kuno Åberg Vittangin seurakunnassa. Muuta jäsenet olivat; Per Idivuoma, J P Pääjärvi, Johan Olsson-Svonni, Alfred Söderström ja Johannes Vinnerbäck, sekä Laina Spett jonka Ruotsin Lähetysseura valitsi.

 Muistokirkon perusteellinen korjaustyön vuoksi tuli vuodesta 1973 erityisen vilkas ja tapahtumarikas vuosi Lannavaaran kylässä. Piispa Stig Hellsten ja seurakunnan kirkkoherra Sigvard Andersson saivat idean tähän korjaustyöhön kerran keskustellessaan ja ehdottivat sitä säätiön johtokunnalle joka ilolla ja suurella innolla suostuivat suunnitelmaan ja sen toteutukseen. Otettiin yhteyttä maaherra Ragnar Lassinanttiin joka välittömästi ilmaisi lämpimää kiinnostusta laadittuihin suunnitelmiin.

Ihan aluksi maaherra anoi suunnitteluavustusta ”Norrbottens nödhjälpsfond”-nimiseltä säätiöltä. Seuraava askel valmisteluvaiheessa oli anoa varoja joita tarvittiin korjaustöihin. Suhteellisen hyvin tuloksin anottiin apua eri laitoksista.

 

Kunnostus ja korjaustyö käsitti mm: suuri lehteri muutettiin viihtyisäksi saliksi, tarkoitettu ensisijassa lapsi- ja nuorisotyöhön, sekä keittiö ja kahvitarjoilutilat. Kokoushuone rakennettiin, urkulehteri purettiin ja siitä tehtiin varastotilat. Kirkon alapuolelle sisustettiin pienempi sali kokous ja kahvitarjoiluhuoneeksi, sen lisäksi rakennettiin keittiö kyseisten huoneiden kylkeen.  Vanhasta keittiöstä tehtiin sakasti ja aikaisempi sakasti muutettiin liturgisten vaatteiden varastoksi. Uusi valaistus asennettiin koko kirkkoon. Samoin vesi ja viemäriputkisto ja tämän ansiosta kirkossa on useampia vessoja myös liikuntavammaisille sopeutettuja. Koko kirkko maalattiin sekä sisältä että ulkoa, paitsi sisäkatto joka vain puhdistettiin.  Kaiken tämän lisäksi ladottiin uusi peltikatto. Grönlundin urkutehdas Luulajan Gammelstadissa rakensi vuonna 1973 kirkkourut jotka sijoitettiin kirkon kuoriin.

Sunnuntai 28 lokakuuta 1973 on merkittävä päivä Lannavaaran historiassa. Tuona päivänä vihittiin muistokirkko uudelleen käyttöön. Piispa Stig Hellsten johti vihkimisjumalanpalveluksen ja avustajina toimivat Jukkasjärven, Kaesuvannon ja Vittangin kirkkoherrat sekä kirkkoväärtit Alfred Söderström ja Oskar Wuotilainen. Myös maaherra Ragnar Lassinantti kunnioitti tilaisuutta läsnäolollaan. Juhlatilaisuuteen oli kutsuttu suuri joukko erityisiä kutsuvieraita, kirkon kunnostustyön rahoittajia ja käytännön työstä vastaavia. Kyläläiset tulivat juhlatilaisuuteen suurin joukoin mutta myös monta vierasta saapui pitkän matkan päästä. Vierailijoiden lukumäärä nousi 800 henkilöön ja kaikille tarjottiin sekä kahvit että päivällinen.

Päämessussa saarnasi kirkkoherra Sigvard Andersson ja liturgina toimi läänin rovasti Rune Klingert. Vittangin seurakunnan kirkkokuoro vastasi musiikista urkuri Ragnar Lindvallin johdolla. Vihkimistilaisuudessa luovutettiin muistokirkolle Kemperahaston avustus yhden taideteoksen ostoon. Taideteos joka on puinen risti nimeltään ”Korset mot klotet”, asetettiin paikoilleen toukokuussa 1974.

Loppiaisena 1984 vietettiin 50-vuotisjuhlaa kirkon vihkimisestä. Piispa Olaus Brännström toimi pääpuhujana. Lestadiolaiset kokoontuvat perinteellisesti joka vuosi loppiaisena seuroihin Lannavaarassa. Perinteellisesti pidetään Lannavaarassa joka vuosi loppiaisen aikoihin lestadiolaisseurat. Koko pohjoiskalotin lestadiolaiset maallikkosaarnaajineen kokoontuvat useamman päivän ajaksi lestadiolaisseuroihin Jumalan Sanaa kuuntelemaan. Vuonna 1991 lisättiin kirkon ulkoseiniin eristystä. Laitettiin uusi puujulkisivu joka maalattiin. Torni ja torninhuippu maalattiin uudelleen, kolmas lasi asennettiin jokaiseen ikkunaan ja ne maalattiin. Yläkertaan laitettiin uudet matot. Näiden korjausten jälkeen vihittiin kirkko uudelleen käyttöön sunnuntaina 6 lokakuuta yhteenkutsutussa päämessussa jota johti  piispa Gunnar Weman, piispaemeritus Olaus Brännström ja pastoraattiapulainen Teresia Koivuniemi.

Lannavaaran muistokirkossa vieraillessa voi lukea muistolaatasta seuraavan tekstin:

I tacksam åminnelse av H.K.H PRINSESSAN EUGENIE * 1830 + 1889 grundaren av "Lapska Missionens Vänner" uppfördes detta kapell 1933.    "VAD HON KUNDE DET GJORDE HON" Mark. 14:8

(Kiitolliuudella Hänen Kunikaallista Korkeuttaan Prinsessa Eugenieta *1830+1889 Seuran ”Lapin Lähetyksen Ystävät” perustajaa muistaen rakennettiin tamä kappeli 1933. ” HÄN TEKI MINKÄ VOI” Markus 14:8)

Tillbaka till kyrkor